Päivittää pitäisi kai useaan kertaan viikossa. Mulle tuntuu sopivan paremmin tällänne kerran kuussa-tyyli😂😂 Huomasin juuri, että syyskuu on vaihtunut lokakuuhun ja hurjasti mennään jo kohti lokakuunkin loppua.
Tässä vaan mietin, et kai se ole sitte ihan nii vimotteen päälle...
Tiättekö, varasin itselleni ajan kuvaukseen yli kk sitten. Kyllä, valokuvaukseen...
Lopulta se tapahtui 12.10.
Olin saanut vähän vinkkiä siitä, minkähenkisiä vaatteita mahdollisesti voisin laittaa päälle. Naisena pakkasin tietysti mukaan kasan huiveja, paitoja, kenkiä ja jopa varafarkut??
Ulos katsomisen jälkeen heitin takapenkille vielä varoiksi saretakin ja kummisaappaat. En voinut tietää minne spontaani valokuvaaja minut johdattelisi 😉
Jännitti kyllä hieman... Ei kuvaaja, eikä edes kuvattavana oleminen, vaan yleensäkkin se, että pitää olla jossakin asennossa jollakin tavalla. Ei tälläinen ikiliikkuja, levottomat jalat omaava osaa olla vapaa-ajallaan kovinkaan viimeistellysti.
Suihkun jälkeen sutasin vähän väriä ripsiin ja poskiin punaa. Hiukset kiepsautin sykerölle ja puin päälleni farkut ja pitkän, lämpimän neuleen.
Tarkoitus oli ottaa peruskuvia - kokonaisesta naisesta, minusta omana itsenäni. Naisesta joka hyväksyy itsessään jokaisen kehonosan, virheen ja elämän jättämän jäljen.
Naisesta joka on turvallisen onnellisesti elämässä, niin että särötkin säihkyy ❤️💎
Ilokseni kuvauspaikka oli sommiteltu vanhan navetan rauhoittavaan miljööseen...
Siinä, kun toisella puolen seinää kotoisasti kotkotti kanat ja kukko ilmoitti kauniilla kiekunallaan aamun olevan jo pitkällä. Sai kuunnella kuvauspaikan toisen seinän takaa lampaiden mielipiteitä sadekelistä ja sisällä täpittämisestä🐔🐓🐑 Olo tuntui kovin kotoiselta ja tutut äänet rentoutti. Sisälläni asustavan maatalon tytön sydäntä lämmitti💗
Ihastuin vanhan navetan kalkkiseiniin ja ruutuikkunan eteen sommitellun nojatuolin arvokkuuteen(jossa muutama kuva minusta otettiinkin).
Valokuvaajan rentoon otteeseen, jämptiyteen ja rauhallisuuteen.
Aamusateen jälkeen esiin tuleviin auringonsäteisiin ja kristallisen kirkkaista sadepisaroista helmeilevien puiden lehtiin ja kuusen neulasiin.
Saappat jalassa juoksentelin pellolla ja metsässä. Hyppelin vesilammikoissa ja kyykistelin heinikoissa. Tunnin kuvaus session jälkeen olo oli hyvä ja raukean rento. Jännityksestä ei ollut enää tietoakaan🤗
Tänään sain kuvat. Aamulla kun heräsin oli messengerissä viesti aineiston välittämisestä.
Silmät unesta pöpperöisenä vilkuilin kuvia yksi toisensa jälkeen👀
Itsekritiikki nosti päätään välittömästi🐍Mielestäni näytin oudolta ilman laseja. Myös väsyneeltä....... ja jotenkin löysältä ja vanhalta. 😲😲 Tiesin, etten ollut syksyn tullen liikuttanut raajojani kovinkaan aktiivisesti ja uni ja ruoka oli maistunut paremmin kuin pitkään aikaan, mutta....
Kuvat olivat siis hyviä, kuvauskohde ei niinkään hehkeä, kuin olin luullut😂
Annoin humoristisesti palautetta kuvaajalle siitä, miten parissa vuodessa olin jotenkin huomaamattani löystynyt ja vanhentunut. Kiitin siitä, ettei hänen kamera kuitenkaan fuulannut. En kestäisi babyface muokkauksia...ei tämän ikäinen sellaisia enään kaipaa.
Keskustelimme siitä, miksi naisten yleensäkin on vaikeaa hyväksyä ulkonäkönsä sellaisena kuin on. Selfieissä pitää olla joka sortin filtterit, ilmeet ja kuvakulmat.
Kuvaajan kokemuksia oli, etteivät miehet ole yhtään niin kriittisiä. Hyväksyvät kaiken silmäpusseineen, ryppyineen ja iän tuomine uurteineen.
Naureskelin ajatukselle. Olisihan se tietysti ihan hauska idea, uusi kuvaustyyli naisille
---->paperipussi päähän ja ottamaan muotokuvia🙈 Eipähän olisi sanomista silmäpusseista, roikkuvista silmäluomista, otsakurtuista tai vinoista hampaista😂
Tähän itsekkin syyllistyneenä yritin katsella otoksiani eri kuvakulmista. Selasin kuviani thä uudestaan ja uudestaan.
Pikkuhiljaa tunnistin tuon kuvissa olevan naisen. Herkän ja rakastavan. Suurella sydämellä tekevän ja tuntevan.
Tyttären, naisen, siskon, vaimon, äidin, ystävän ja hoitajan, joka on rakas lähimmilleen ja tärkeä monelle...
Mietinkin, miksi olen itselleni niin kovin ankara. Miksi en hyväksyisi itseäni kuvissa olevan näköisenä, vaikka ihmiset ympärilläni hyväksyy💋👊
Kaikki on hyvin ja mitään ei minulta puutu. Olikin ärsyttävää huomata, kuinka paljon sitä kiinnittikään huomiota sellaiseen asiaan kuin ulkonäkö?
- Enkä olisi aito, jos olisin näyttänyt joltakin aivan muulta kuvanottohetkellä 😅
Ihanaa, jokseenkin sateista syksyä kaikille tytöille ja naisille. Be beautiful - be real you 💪
Kiitos 📷 @kuvausjonnala
